Etikettien pakolliset merkinnät

Kaikkia elintarvikkeita koskevat yleiset pakkausmerkintävaatimukset on esitetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1169/2011. Suomen ruokavirasto on onneksemme kirjoittanut hieman helpommin luettavan ohjeistuksen pakollisista merkinnöistä. Tämäkin kirjoitus on tehty sen pohjalta.

Mitä elintarvikkepakkauksessa tulee olla?

Pakkausmerkinnöissä tulee aina olla tietyt tiedot, jotka auttavat kuluttajaa tunnistamaan ja valitsemaan oikean tuotteen. Näitä tietoja ovat:

• Elintarvikkeen nimi
• Ainesosaluettelo: Kaikki ainekset, joita on käytetty tuotteen valmistamiseen.
• Allergiaa aiheuttavat aineet: Jos tuote sisältää aineita, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, ne täytyy korostaa.
• Tiettyjen ainesosien määrät (tarvittaessa)
• Sisällön määrä: Kuinka paljon tuotetta on pakkauksessa (paino tai tilavuus).
• Vähimmäissäilyvyysaika: Päivämäärä, jolloin tuote on parhaimmillaan.
• Valmistajan tiedot: Kuka on vastuussa tuotteen valmistuksesta.
• Alkuperämaa tai lähtöpaikka: Mistä tuote on peräisin.
• Vastuussa olevan toimijan nimi ja osoite
• Säilytys- ja käyttöohjeet: Miten tuotetta tulee säilyttää ja käyttää.
• Juomien todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina, jos alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 tilavuusprosenttia
• Ravintoarvot: Tuotteen sisältämät ravintoarvot (kalorit, rasvat, proteiinit jne.).

Joiltain elintarvikkeilta vaaditaan myös seuraavat tiedot:

• Elintarvike-erän tunnus (MMMa 834/2014, 5 §)
• Voimakassuolaisuusmerkintä (MMMa 1010/2014, 4 §)
• Tunnistusmerkki (laitoksessa valmistetut eläinperäiset elintarvikkeet, EPNAs EY N:o 853/2004, art. 5–6 ja liite II)
• Mahdolliset muut erityislainsäädännön vaatimat merkinnät.

Mitä muuta tulee huomioida?

Pakkausmerkintöjen lisäksi on tiettyjä muita asioita, joita tulee pitää mielessä:

• Kielivaatimukset: Kaksikielisissä kunnissa tuotteiden pakkausmerkinnät on oltava sekä suomeksi että ruotsiksi. Yksikielisissä kunnissa riittää merkinnät kyseisen kunnan kielellä.
• Luettavuus: Tekstin on oltava tarpeeksi suurta ja selkeää, jotta se on helppo lukea. Pienissä pakkauksissa on omat vaatimuksensa tekstikoolle. Katso seuraava kappale.
• Merkintöjen selvyys ja havaittavuus: Merkintöjen täytyy olla selkeästi havaittavissa, luettavissa ja ymmärrettävissä. Ne eivät saa peittyä, hämärtyä tai katketa millään muulla kuvalla tai tekstillä.
• Merkintöjen oikeellisuus: Merkinnät eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen ominaisuuksien tai muiden seikkojen suhteen.

Luettavuus

Elintarvikkeiden pakkausten tekstien tulee olla helposti luettavissa. Yleisesti ottaen etiketin fonttikoon on oltava tarpeeksi suuri, jotta teksti erottuu selkeästi. Ruokaviraston ohjeistuksen mukaan isommissa pakkauksissa kirjasinkoon on oltava vähintään 1,2 millimetriä. Pienissä pakkauksissa, joissa tilaa on vähemmän, riittää 0,9 millimetrin kirjasinkoko. Pieneksi katsotaan ne pakkaukset, joiden suurimman yksittäisen pinnan pinta-ala on alle 80 neliösenttimetriä. Kirjaisinkoko mitataan pienen x-kirjaimen korkeudesta (x-height).

Niin ja se viivakoodi

Viivakoodit eivät ole pakollisia, mutta käytännössä ne ovat välttämättömiä. Viivakoodien takana on globaali GS1-standardi, jonka avulla elintarvikkeen tuottaja voidaan jäljittää etiketin viivakoodin avulla. Suomessa käytetään standardin mukaisia EAN-13- ja EAN-8-koodeja.

Etikettiä suunniteltaessa viivakoodille pitää tietenkin jättää tilaa. EAN-13 viivakoodin ideaali koko on 37,29 mm leveä ja 22,85 mm korkea (lähde). Viivakoodi ei saa asettua taitoksen tai muun lukemista haittaavan elementin päälle. Koon lisäksi myös etiketin kiiltävyys tulee ottaa huomioon. Hyvin kiiltävät pinnat saattavat haitata etiketin lukemista. 

Johtopäätös

Pakkausmerkinnät ovat tärkeä osa elintarvikkeiden maailmaa. Vaikka suunnittelijalla saattaa olla haasteita mahduttaa kaikki pieneen etikettiin, mahdollistaa se kaikille meille sujuvan ja turvallisen ruokaelämyksen. Me autamme mielellämme etiketteihin ja niiden suunnitteluun liittyvissä haasteissa. Pistä siis rohkeasti viestiä tulemaan.